Maarit Heikura, Tampereen yliopisto

Kansainvälisenä filosofian päivänä 17. marraskuuta

On aika kaivaa aristoteleet hyllystä, sillä tänään juhlitaan Unescon kansainvälistä filosofian päivää! Unesco eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö lanseerasi kansainvälisen filosofian päivän vuonna 2002 korostaakseen filosofian ajatonta merkitystä inhimillisen ajattelun kehitykselle. Siitä lähtien filosofian vuosipäivää on vietetty joka marraskuun kolmas torstai.

Juhlan kunniaksi julkaisemme Paatoksessa suomenkielisen käännösversion professori Tuomas Tahkon haastattelusta. Tahko on tieteen metafysiikan professori Bristolin yliopistossa ja vastuullinen tutkija ERC-rahoitteisessa MetaScience-projektissa. Tieteen metafysiikan ja tieteenfilosofian lähtökohdista käsin MetaScience-tutkimustiimi etsii vastausta kysymykseen “mikä, jos mikään, yhtenäistää luonnontieteet” ^[1]. Haastattelussa pääsemme tutustumaan Tahkon ajatuksiin tieteen metafysiikasta filosofian alana sekä sen kytköksistä luonnontieteisiin, muuhun filosofiaan sekä inhimilliseen ajatteluun. Haastattelu on toteutettu osana Erasmus+ -harjoitteluani, jota suoritan MetaScience-projektissa Bristolin yliopistossa. Alkuperäinen englanninkielinen haastattelu on julkaistu MetaScience-projektin nettisivuilla.

Mitä MetaScience on ja minkälaista tutkimusta projektissa tehdään?

MetaScience tulee nimestä the Metaphysical unity of Science. Projektin syntytarina on mielenkiintoinen, ja se voi auttaa ymmärtämään mitä teemme projektissa.

Olin alun perin kiinnostunut reduktiosta ja suunnitellessani projektia käytin työnimeä Metaphysics of Reduction. Olin tapaamassa Jessica Wilsonia Torontossa niihin aikoihin, kun kirjoitin hakemustani. Hän sanoi minulle, että “kukaan ei pidä enää reduktiosta – älä anna projektille nimeksi Metaphysics of Reduction. Miten olisi Unity of Science?” En muista sanoiko hän täsmälleen näin, mutta joka tapauksessa tämä oli uusi tapa tarkastella reduktiota, joka minua projektin suunnitteluvaiheessa kiinnosti.

Unity of science eli tieteen yhtenäisyyden teema tarjosi neutraalimman tarkastelukulman: Kuinka voimme ymmärtää tieteiden välisiä suhteita tai suhteita todellisuuden eri tasojen välillä, mikäli tasoja edes on? Miten relaatiot kuten reduktio, ontologinen riippuvuus, perustaminen, emergenssi tai jopa supervenienssi auttavat tieteiden välisten suhteiden ymmärtämisessä, vai auttavatko ollenkaan? Kuinka voimme saavuttaa yhtenäisen kuvan? Tämä lyhyt historia kiteyttää projektin keskeisen teeman.

MetaScience käynnistyi syyskuussa 2018 ja päättyy elokuussa 2023. Nyt kun projektin kysymysten parissa on työskennelty neljä vuotta, oletteko lähempänä vastausta kysymykseen ”mikä, jos mikään, yhtenäistää luonnontieteet?”

Sanoisin että meillä on useita eri palasia. Tiimissä jokainen tutkii edellä mainittuja kysymyksiä eri kulmista: omani on melko keskeisesti aina painottunut luonnollisiin lajeihin. Luonnollisten lajien käsitettä käytetään eri tieteissä fundamentaalisen fysiikan elektroneista kemian molekyyleihin ja biologian organismeihin, mutta kysymys kuuluu, voimmeko ajatella tieteiden yhtenäisyyttä tarkastelemalla luonnollisten lajien käsitettä, jota voidaan sitten soveltaa kaikkiin näihin eri tieteisiin.

Tämä on siis minun lähestymistapani yhtenäisyyden kysymykseen. Luulisin että olemme siinä mielessä lähempänä vastausta, että olen kirjoittanut Cambridge Elements-sarjaan kirjan Unity of Science, jossa luonnostelen tätä näkemystä. Olen myös julkaissut muutaman artikkelin aiheesta. Muut tiimin jäsenet ovat tehneet samansuuntaisia tutkimuksia – yhtenäisyyttä on tutkittu emergenssin, kausaation ja modaliteettien perspektiiveistä käsin. Pala palalta edistystä on tapahtunut paljonkin, mutta on oma kysymyksensä, kuinka mukavasti saamme yhdistettyä tämän kaiken projektin johtopäätökseen.

Sekä tieteentekijät että metafyysikot haluavat ymmärtää maailmaa tai todellisuuden luonnetta. Jotkut sanovat, että nämä eri tieteenalat eriävät tutkimusmetodeiltaan, kun taas toisten mielestä niillä on eri tutkimuskohde. Millainen suhde luonnontieteiden ja metafysiikan välillä sinun mielestäsi vallitsee?

Olen pohtinut tätä melko paljon vuosien varrella ja oma näkemykseni on hieman muuttunut. Haluaisin sanoa, että tutkimuskohde on sama, mutta metodologiassa on hienoisia eroja. Välittömästi sanottuani tämän haluan kuitenkin tarkentaa, sillä a priori -päättely liitetään usein nimenomaan metafysiikan metodologiaan, ja naturalistisen metafysiikan kannattajat ja tieteenfilosofit toisinaan kritisoivat metafyysikoita a priori -metodin käytöstä. Mielestäni a priori -päättely kuuluu kuitenkin molempiin aloihin.

Nähdäkseni nämä ovat pikemminkin aste-eroja kuin substantiaalisia eroja, ja kuten sanoit, sekä metafysiikassa että luonnontieteissä ollaan kiinnostuneita pääsemään perille todellisuuden luonteesta. On sanomattakin selvää, että näiden alojen päivittäinen työ on luultavasti hyvin erilaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että fysiikan tai metafysiikan ”laboratoriossa” tehtäisiin mitään kovin erilaista perustavammalla tasolla.

Entäpä metafysiikan ja muiden filosofian osa-alueiden välinen suhde?

Tämä on hankala kysymys. Jos ajatellaan, miten filosofiaa opetetaan, se yleensä jaetaan itsenäisiin osa-alueisiin, joita sitten joskus ikään kuin mielivaltaisesti yhdistellään tiettyihin tarkoituksiin. Metafysiikkaa ja epistemologiaa opetetaan usein yhdessä, kuten minäkin teen tulevana keväänä. Toisinaan taas voidaan tarkastella ensin epistemologian perusteita, minkä jälkeen keskitytään metafysiikkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä kaksi ovat läheisessä yhteydessä, elleivät jopa erottamattomia.

Realismi-kysymys on hyvä esimerkki tähän, sillä se ei kuulu vain metafysiikan alaan vaan yhtä lailla epistemologiaan. Olemme kiinnostuneita sekä siitä minkälainen todellisuus itsessään on että siitä kuinka voimme saada tietoa onko sellaista edes olemassa. Lisäksi näiden kysymysten pohtiminen on yhtä keskeistä metaeetikoille ja eetikoille, mikä paljastuu esimerkiksi tarkasteltaessa sitä, onko maailmassa todellista arvoa tai hyvyyttä. Sama pätee filosofiseen logiikkaan ja siihen, viittaavatko loogiset vakiot johonkin mielessä vai todellisuudessa ja kuinka tämä suhde toimii.

Ajattelen siis, että metafysiikka on – Aristoteleen ajatusta lainaten – ensimmäinen filosofia. Se on yhteydessä kaikkiin filosofian eri osa-alueisiin. Eri osa-alueiden erottamisella voi olla käytännön etuja, mutta yhteydet ovat todellakin läheisiä.

Sinä kannatat “maltillisesti naturalistista metafysiikkaa”. Voisitko hieman tarkentaa mistä tässä on kyse?

Sivusimme tätä vähän metafysiikan tutkimuskohteeseen ja metodologiaan liittyvän kysymyksen yhteydessä, ja kyse on pitkälti tästä; kuinka vastaamme kysymykseen siitä, miten tieteen metafysiikka ja tieteenfilosofia ovat yhteydessä tieteelliseen käytäntöön. Kehittelimme tätä ajatusta Matteo Morgantin kanssa kirjoittamassamme paperissa. Näkemys on maltillisesti naturalistinen, koska siinä ei vaadita minkään sortin metafyysikoita lopettamaan sitä mitä he tekevät, vaikka he tekisivätkin todella abstraktia tai a priori -metafysiikkaa. Tavoitteena on kuitenkin pyrkiä metafysiikan yhteensopivuuteen tieteellisten tulosten kanssa sekä näiden tulosten tulkitseminen laajemman filosofisen tutkimuksen valossa.

Edelleen vaikka tutkimuskohde onkin melko lailla sama ja yritämme päästä samaan päämäärään – todellisuuden luonteen ymmärtämiseen – meidän on löydettävä metodit, jotka ovat yhteensopivia eri tieteenalojen kanssa pyrkiessämme tähän tavoitteeseen. Filosofia tai metafysiikka ovat tässä pyrkimyksessä luultavasti tieteenaloista eriytyneimpiä, mistä seuraa myös tiettyjä vapauksia. Mielestäni radikaaleja ajatuksia voi kehittää kunhan pitää mielessään, että ne on lopulta yhdistettävä luonnontieteiden pyrkimyksiin. Ongelma on tietysti se, ettei meillä välttämättä ole aina tietoa tai aavistustakaan siitä, kuinka tämä yhteys saavutetaan. Olen kuitenkin melko salliva monenlaisten metafyysisten näkemysten kehittelyssä, sillä koskaan ei voi tietää, mikä osoittautuu käyttökelpoiseksi tieteen kehittyessä oleellisilta osin.

Juhlimme tänään Unesco:n maailman filosofiapäivää, jolloin osoitamme arvostusta “filosofian kestävälle merkitykselle inhimillisen ajattelun kehityksessä jokaiselle kulttuurille ja jokaiselle yksilölle”. Mikä asema tieteen metafysiikalla on inhimillisen ajattelun kehityksessä laajemmasta näkökulmasta?

Tässä tulee mielenkiintoisesti sekä yksilön että yhteisön näkökulma. Ehkäpä kysyt nyt kuitenkin filosofian merkityksestä yksilön ajattelulle.

Näen ehdottomasti, että filosofialla ja sellaisella filosofialla, jota teemme MetaScience-projektissa, on merkitystä yksilön ajattelulle. On esimerkiksi merkityksellistä nähdä yhtenäisyyttä älyllisissä pyrkimyksissämme ja huomata, että me emme itse asiassa kilpaile keskenämme, vaan työskentelemme yhteisen päämäärän eteen tavoitellessamme tietoa ja totuutta.

On ehkä idealistista ajatella, että tämä auttaisi laajemmassa mielessä. Mutta jos ihmiset yksilöinä huomaisivat, että se, mitä he tekevät ei eroa niin paljoa siitä mitä muut tekevät – pyrimme ymmärtämään mikä on totta tai todellista – tämä kenties vähentäisi myös polarisaatiota yhteiskunnassa. Kytken yksilönäkökulman heti yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta nämä eivät ole erillisiä toisistaan!
Henkilökohtaisesti pelkkä inhimillisen tutkimuksen tarkoituksen ajattelu voi olla hyödyllistä: ainakin sen miettiminen on auttanut minua ja motivoi tekemään sitä mitä teen sekä selviämään päivän askareista.